Koronavappu, kolmen vuoden kissa ja hiiri -leikin päätös

 Viime viikot ovat olleet täynnä ohjelmaa. Kaikkea odotetun ja odottamattoman väliltä, joten kuin luonnollisena jatkumona tälle kaikelle myös reilun kolmen vuoden koronapakoilumme päättyi lauantaihin. Todennäköisesti se päättyi jo muutama päivä aiemmin pienimmän kuumeen noustessa, mutta lauantaina saimme tähän vahvistuksen.

Olisin toki odottanut tämän vauhdikkaamman** parin viikon jakson perään rauhallisempia päiviä ja levollisempia öitä, mutta niitä saamme siis vielä odotella ainakin hetken.

** 1-vuotisjuhlien järjestelyä kahtena viikonloppuna, viisurin kirurginen poisto ja sen mukanaan tuoma ylimääräinen lysti, yksi lohjennut hammas, useampia lääkärikäyntejä erinäisistä syistä ja kirsikkana kakun päällä vielä tämä korona.

En tiedä enää kovinkaan montaa tuttua tai puolituttua, joka koronaa ei olisi sairastanut. Toisilla perheillä on menossa jo toinen tai kolmas kierros. Tiedän eräät, joilla on takana jo viides koronatauti. Eivätkä he varmasti ole ainoita. Me olimme viisihenkisenä perheenä poikkeus onnistuessamme välttämään tartunnan useammista altistumisista huolimatta. Toki olen ollut koko ajan tietoinen, että joku päivä tuo osuu kohdalle.

Onneksi vanhin lapseni oli juuri sopivasti omalla isällään ja säästyi näin tältä koronakierrokselta. Itse taudin hänkin on ehtinyt jo kertaalleen sairastaa.

Torstai-lauantai 

Omat oireeni alkoivat lievällä yskällä ja hienoisella kurkun aristuksella jo torstaina. Perjantai-iltana jalkojani särki ja päässä tuntui orastava särky. Seuraavana yönä heräsin ikävään päänsärkyyn ja tavallista korkeampaan sykkeeseen. En muista koskaan joutuneeni ottamaan särkylääkettä yöllä päänsäryn takia, mutta nyt oli pakko. Loppuyön sain nukuttua ihan hyvin. Aamupäivällä tuo särky hiipi takaisin ja aloin aavistella koronaa. Yskä, aristava kurkku, päänsärky, lihaskivut… Testi vahvisti arvailuni lopulta todeksi.

Vaikka muuten en kestäkään lakanoiden vääräaikaista käyttöä (🫣), olin juuri nyt tyytyväinen että mies oli halunnut vaihtaa nämä lämpimät fleecelakanat kevätlakanoiden tilalle.

Samaisena aamuna keskimmäinen alkoi voida pahoin ja kuume nousi hänellekin. Päivän mittaan itselläni alkoi nenä vuotaa enemmän ja lämpö nousta, pysyen kuitenkin tässä vaiheessa alle 38. Vilunväristyksiä tuli heti kun olin jalkeilla. Ne tuntuivat ikäviltä pieniltä sähköiskuilta. Päädynkin viettämään loppupäivän pääasiassa lattiatasolla. Yöksi otin Panadolia.

 Keskimmäinen oli lauantaipäivän todella kipeä kuumetta laskevista lääkkeistä huolimatta. Pääasiassa hän halusi vain maata ja torkkua. Onneksi iltaa kohti hän selvästi piristyi ja mehujääkin maistui. Iltapalaksi hän tilasi vielä naposteluporkkanoita. ❤️ 

Lasten kuume oli korkeimmillaan 39-40 välillä ja aluksi laski huonommin lääkkeillä, mutta saatiin laskemaan antamalla kahta eri lääkettä ristiin. Mieskin hieman valitteli oloaan.

Sunnuntai

Seuraava yö meni kohtalaisesti kaikilla. Olin juonut pitkin päivää paljon vettä, mutta heräsin silti aamuyöstä kovaan janoon. Ruoka ei maistunut lauantaina, eikä oikein sunnuntainakaan. Yritin silti syödä edes jotain pitääkseni energiatasot kohtalaisina.

Miehen oireet lisääntyivät yön aikana ja hän nukkui huonommin. Aamulla hänelläkin oli kuumetta.

Sunnuntaina kuumeeni nousi yli 38 ja päänsärky muuttui todella ikäväksi toispuoliseksi vihlonnaksi, joka pakotti hetkeksi lepäämään. Lääke ei poistanut kipua täysin, mutta pahimman terän se onneksi vei mukanaan.

Pienten lasten kanssa oma sairastaminen on aina vähän kikkailua. Täysin lepoon kun ei pääse. Menoa ei helpottanut se, että pienimmällä on ollut voimakas äidinkaipuu sairastumisensa jälkeen. Jos häviän hetkeksikin toisaalle, alkaa kova etsiskely ja itkeskely. Onneksi saimme miehen kanssa jonkin verran vuoroteltua lepohetkiä. Pienin nukkuu vielä kahdet päiväunet, joten myös nämä hetket sain hyödynnettyä omaan lepoon.

Keskimmäisen kuume oli aika hyvin laskenut sunnuntaina. Kertaalleen se lähti vielä nousemaan, mutta lääkkeen jälkeen pysyi aisoissa.

Mies oli juuri ennen sairastumistamme ostanut munkkeja ja tuonut äitinsä tekemää simaa, joten saimme järjestettyä vähän vapputunnelmaa kotiin. Omasta munkistani en maistanut oikein miltään. Ja sille tielle lopulta katosi koko makuaisti.

Nukkumaanmenoaikana tapahtui jotain normaalista täysin poikkeavaa: Lapset nukahtivat välittömästi. Siis aivan heti. Sekunneissa! Olisikohan taudin aiheuttama väsymys ollut taustalla..? (Lähes sama kuvio toistui myös seuraavana iltana.) Itsekin nukahdin nopeasti. Yö oli jokseenkin levoton, mutta olo läpi yön ihan hyvä.

Maanantai

Aamulla mies heräsi kuumeisena. Itselläni oli vain hieman lämpöä. Olo oli kohtalainen ja nuo ikävät sähköiskumaiset väristykset olivat kadonneet. Yskä oli edelleen läsnä. Päivän mittaan lämpöily loppui ja olo pysyi suht hyvänä. 

Illasta tuli yhtäkkiä todella huono olo ja alkoi heikottaa. Lepäilin hetken, jotta sain hoidettua lapset unille ja nukahdin tämän jälkeen lähes heti päästyäni itse sänkyyn. Päätä hieman särki ja heräsin tähän kertaalleen yölläkin. Nukuin siitä huolimatta yön todella hyvin.

Josko tauti olisi nyt näissä muutamassa päivässä ohi meillä kaikilla. Let’s hope! Toistaiseksi pääsimme onneksi kohtuullisen lievin oirein, mutta olisin voinut jättää tämän kokemattakin. 🤷🏼‍♀️

Nyt viikko omien oireiden alusta näyttäisi taudista jääneen käteen pieniä kolotuksia siellä täällä ympäri kehoa (etenkin pään ja silmien alueella), väsymys sekä yskä ja vielä hieman kadoksissa olevat maku-&hajuaisti.

Joka tapauksessa uusi viikko (joka sekin jo kohtalaisen pitkällä) ja uudet kujeet. Toivottavasti paremmin eväin! 🤞

Seuraava päivitys saa jo luvan sisältää jotain muuta kuin erilaisia sairaspäiväkirjoja… 🫣

J-M