Puoli vuotta vauvan elämää

 Puolivuotias on jo varsin seurallinen kaveri. Enää ei kiinnosta nököttää sitterissä muita tuijotellen ja nukahdellen milloin mihinkin, vaan touhuihin pitää päästä mukaan, asioita koskettaa, kaikea laittaa suuhun, välillä nauraa siskoille ja kun meteli on suurimmillaan, aloittaa oma kovaääninen (huuto)mölinä. Tämä möykkä kyllä naurattaa ja samalla ymmärrän hyvin syyn tälle: Jotenkin oma ääni on saatava kuulumaan siskojen kovaäänisen elämöinnin yli.

Puolivuotiaalla ruoka on alkanut saada aivan erityisen merkityksen ja ruoka-aikoina pieni suu maiskuttaa merkiksi: ”Minullakin on nälkä!” Soseita meneekin jo hienosti joka ruokailulla. Välillä on ihanaa (äidin kääntäessä katseensa hetkeksi toisaalle) upottaa koko käsi äidin lautaselle perunan ja kastikkeen joukkoon ja rutistaa ruokaa sormien välistä. Kunnes äiti kiikuttaa käsipesulle ja lystin loputtua kuin seinään, parauttaa varsin tyytymätön huuto ilmoille. 

Nukkuminen on kivaa puuhaa sekin. Aina silloin kun sattuu nukuttamaan... Puolivuotiaana vauvan yöelämä lisääntyy mm. liikkumistaitojen kehittyessä ja rauhatonta menoa on tiedossa. Meillä nukutaan kyllä koko yö, mutta kaikenlaista häärimistä ja ähellystä yöt pitävät sisällään. Maitoa myös tankataan edelleen öisin ja toistaiseksi tämä on tarpeen, sillä selvästi pienellä miehellä ruokahalua riittää. Usein yösyötön jälkeen loppuyön uni onkin laadullisesti parempaa, enkä toistaiseksi ole kokenut tätä itsellenikään liian raskaaksi. 

Unirytmin kehittymistä tukevat tutut rutiinit, jotka tekevät nukkumaanmenosta turvallisen, ennakoitavan ja odotetun asian. Iltapesun päätteeksi päälle sujahtaa unipussi ja välittömästi pienet silmät alkavat valmistautua uneen. Tietysti vielä hieman äidin avustamana.

Sellainen on puolivuotias. 

Puoli vuotta on kulunut myös synnytyksestä ja oma kehokin alkaa olla tutun tuntuinen. Isoimmat muutokset palautumisessa tapahtuivat varmasti ensimmäisen neljän kuukauden aikana, mutta huomaan, että nyt ovat ne viimeisimmätkin raskauteen ja synnytykseen liittyvät tuntemukset kehossa kadonneet. Toki imetys edelleen ylläpitää omaa toimintaansa, mutta menneestä raskausajasta itsestään ei kerro enää kuin pieni pömpötys vatsalla ja tietysti vieressä oleva pikku kaveri!

Kun puolivuotias istuu (tuettuna) leikkimatolla ja uppoutuu tutkimaan lelujaan, mietin miten tämä aika on yhtäkkiä mennyt näin nopeasti! Ja tiedän, ”tätä ne kaikki aina sanoo”, silti ajan kuluminen on jostain syystä ollut hurjan nopeaa viime aikoina. Iso vaikutus on varmasti silläkin, että en juuri ole ehtinyt olla paikallani. Haikeana mietin myös vauva-ajan ohikiitämistä erityisesti nyt, kun vauvailu perheessämme on pian vain suloinen muisto. Olen onnellinen näistä kolmesta ihanasta lapsesta. Ja tässä kun ei itsekään olla enää ihan niitä nuorimpia, lienee seuraavaksi vuorossa lasten tulevaisuuteen panostaminen. Vaikka kovasti vauva-ajasta nautinkin, onhan se raskastakin aikaa univelkoineen. Oman unirytmin palauttaminen jonkinlaisiin normaaliuomiin olisi sekin jossain vaiheessa vähintäänkin suotavaa. 

Milloinkohan ollenkaan nukkunut viimeksi kokonaisen yön…? 🥱

Meillä liikutaan nykyään myös kovasti. Nimittäin kierimällä! Tämä tuntuu olevan pikku miehelle helppo ja nopea tapa liikkua. Kierimällä mennään yli myös esteistä, joten tarkkana saa olla joka käänteessä. Vielä jokin aika sitten liikuttiin peruuttaen ryömimällä. Tämä vaihtui kierimiseen todennäköisesti siinä vaiheessa, kun herra huomasi sen olevan huomattavasti nopeampi tapa siirtyä paikasta toiseen.

On ihana seurata kuinka pienestä miehestä kasvaa ja kehittyy pikku hiljaa täysin omanlaisensa persoona siskojen rinnalle. 💙

J-M