Paras ikä on tässä ja nyt

Ikään liittyy paljon tunteita. Toisille vähemmän, toisille enemmän, mutta jokaista se koskettaa.

Lapsena jokainen ikävuosi oli tärkeääkin tärkeämpi ja merkittävä meriitti. Vuoden nuoremmat olivat TODELLA pieniä ja vuoden vanhemmat TO-DEL-LA isoja. Teini-iässä odotettiin malttamattomina, että täytetään 15, 16 ja lopulta se maaginen 18. Viimeistään 30 ikävuoden jälkeen ei minullakaan ole ollut enää kiire kerätä lisää vuosia. Niitä tulee silti.

Muistan teini-iässä miettineeni kuinka 27-vuotias on jo niin vanha, ettei sen ikäisen elämässä ole varmasti enää mitään kivaa. Tällä hetkellä 27-vuotias tuntuu lähinnä nuorelta ja oikeastaan siitä iästä eteenpäin elämä vasta todenteolla alkoi.

Olen pitänyt itseäni aina nuorena. 

Aina, kunnes tajusin, että ensi vuonna mittarissa on 40. Se luku, jota olen pitänyt jonkinlaisena raja-arvona. Siitä eteenpäin en ole nuori enää edes omassa utopiassani. 

Todellisuuden hyväksyminen

Kun lapsia saa vielä 40-vuotispäivän kynnyksellä, voi olla varma, että valvomiset verottavat isommalla prosentilla kuin alle kolmikymppisellä. Aamuisin peilistä kurkistava väsynyt naamataulu korostaa jokaista iän mukanaan tuomaa hienoutta. Olo on mummompi mummo kuin itse mummoilla konsanaan.

Parempien yöunien ja reippaan mielen saattelemana piirteet selkeytyvät ja mummous muuttuu vain iän mukanaan tuomaksi kehitykseksi. Luonnolliseksi osaksi ajankulua. 

Ikä on ymmärrystä ja hyväksymistä. Viimeistään tässä vaiheessa on hyvä käsittää, että kyllä vain, niin minä kuin kaikki muutkin ympärillämme muutumme ajan kuluessa.

On kiva huomata, että joistain asioista oikeasti ymmärtää enemmän ja ne asiat, jotka aiemmin ovat olleet kovinkin merkityksellisiä, muuttuvat merkityksettömiksi.

Koska en ole mikään huippukuntoinen fitnesstähti, vaikka itsestäni haluankin pitää huolta, kolmen lapsen mukanaan tuomat merkit näkyvät muuallakin kuin naamassa ja palautuminen raskaudesta sekä synnytyksestä tuntuu tapahtuvan aiempaa hitaammin.

Itsestään oppii myös huolehtimaan toisella tapaa. Ravinnon, liikunnan ja elämänasenteen merkitys korostuu, kuten myös ihonhoidon. Parikymppisenä pystyi syömään ja juomaan mitä milloinkin huvitti, eikä ollut pelkoa, että se näkyisi missään. Toisin on nyt.

Hoida, helli ja huolehdi

Ihoni on monen pohjoismaisen ihotyypin omaavan tavoin pintakuiva ja etenkin talvisin saan nähdä paljon vaivaa pitääkseni sen hyvänä tai edes kohtalaisena. Kevättä kohden helpottaa ja pahin taistelu on takanapäin taas hetkeksi.

Pakkaskeleillä iho vaatii paljon kosteutusta. Myös käsien iho on kovilla runsaan käsien pesun ansiosta. Meillä on aina pidetty huolta hyvästä käsihygieniasta ja käsiä pestään paljon, jolloin iho joutuu koetukselle myös tästä, kelihaasteiden ohella.

Kosteutus on tärkeää, ellei jopa se kaikista tärkein hoitotoimenpide. Kuiva iho kun on väsynyt ja varmasti vanhemman näköinen, kuin asiallisesti hoidettu iho.

Talvella kosteusvoiteeni on oltava aivan eri tasoa kuin kesällä. Kylmällä ja kuivalla säällä, vaihtelevissa keleissä, erilaiset voiteet ja öljyt ovat olleet kovassa käytössä.

Olen innokas kokeilemaan erilaisia tuotteita. Tähän olen oikeastaan myös tottunut etsiessäni itselleni sopivia tuotteita. Hyviksi havaitut tuotteet saattavat kulkea mukana vuodesta toiseen saaden rinnalleen aina joitain uusia tuttavuuksia. En ole niinkään merkkiuskollinen ja kokeilen uusia tuotteita melko surutta, jos käyttäjäkokemukset antavat osviittaa toimivasta tuotteesta.

Omat suosikkini

Ajattelinkin jakaa muutamat omat tämän hetken suosikit ihonhoitotuotteista:

Lumenen luonnosta inspiraationsa saaneet tuotteet ovat pohjoismaiselle iholle suunniteltuja ja varmasti siksi koenkin ne itselleni sopiviksi.

Lumenella on useampia tuotteita, jotka toimivat loistavasti. Tasoittava yövoide on yksi lemppareistani. Tämän lisäksi Lumo, Tyyni ja Valo -sarjojen seerumit ja öljyt ovat kovassa käytössä aina ihon kulloisenkin tarpeen mukaan.

Nuxen tuotteet ovat uusimpia tuttavuuksia. Näistä  etenkin silmänympärysvoide ja kuoriva naamio ovat positiivisten kokemusteni myötä päässeet omiin suosikkeihini mukaan.

Kuivien käsien pelastajani ovat

Acon MiniDerm sekä Chanelin käsivoide.

MiniDerm on ollut yhdellä lapsistamme käytössä ja kookas pullo kun on kyseessä, olen itsekin testannut tuotetta todeten sen aivan loistavaksi kuivien käsien pelastajaksi!

Chanelin käsivoide on yksi parhaista kokeilemistani käsivoiteista päivittäiseen käyttöön! Iho on välittömästi pehmeän ja hoidetun tuntuinen, eikä jää rasvaiseksi. Pakkaus on myös näppärän kokoinen pienempäänkin laukkuun.

Nyt kevätauringon vihdoin paistaessa ja ihanasti lämmittäessä on myös hyvä muistaa suojata herkkä iho!☀️

J-M