Projektina koti - osa 2.

Pari viikkoa sitten aloitettu pienimuotoinen järjestelyprojekti kotona etenee jopa yllättävän reipasta tahtia!

Tavaraa on laitettu myyntiin päivittäin ja lähes yhtä tiuhaan ostajia on piipahtanut oven takana. Ihan uskomaton fiilis, kun tilaa alkaa löytyä! Tosin se riemu on tässä vaiheessa vain hetkellistä uusien laatikoiden täyttäessä tuonkin juuri vapautuneen tilan. Onneksi kuitenkin vain väliaikaisesti.

 

Hain viikonlopulle kukkakimpun piristämään projektin sekaista kotia.

Keskimmäinen sai kukkakauppiaalta myös ihan oman pikku kukan. Laitettiin sekin tietysti omaan maljakkoonsa. Söpö!

Lastenhuoneen pyöräytys on jo hyvällä mallilla. Vanhaa on purettu pois ja uutta rakenneltu tilalle. Yläaulan peilipöytä keksittiin (ainakin toistaiseksi) siirtää tytöille lastenhuoneeseen. Ja tilalle hommattu uusi kaappikin on jo alakerrassa odottamassa kokoamista.

Ja silti, SILTI, joka paikasta löytyy aina vain jotain uutta läpikäytävää! Projekti on kuin pelaisi Tetristä. Jotta yksi palikka sopii paikalleen, on edellisen palikan oltava oikeassa paikassa ja seuraavan tullessa myös tälle on oltava sopiva paikka. Eikä seuraavaa palikkaa ei voi asettaa paikalleen ennen kuin edellinen on siirretty alta pois. 🤷🏼‍♀️

Pienin vauhtipakkaus lähestyy kohta jo vuoden ikää ja se sama vauhti näkyy kaikissa touhuissa. Kaappien läpikäyminen tai muu ylimääräinen työ vie varmasti vähintäänkin tuplasti enemmän aikaa, kun pieni maailmaan tutkiskeleva apuri haluaa tarkastella jokaista esinettä tai vaatetta ja välillä auttaa tehokkaasti tyhjentämään hyllyjä. Toki olisi kiva, jos kyseessä ei olisi se jo läpikäyty ja nätisti järjestelty hylly. 

Niin tai näin, en valita! On ihanaa saada puuhastella päivät lasten kanssa. Huomaan myös ettei minulla ole samanlaista kaipuuta ihmisten pariin, kuin viimeksi hoitovapaalla ollessa oli. Nyt haluan vain nauttia tästä ainutlaatuisesta ajasta! ❤️

Tuleva kevät antaa välillä varovaisia vihjauksia itsestään lumien sulaessa ja kelien käväistessä plussan puolella, vaikka vielä ollaankin tiukasti talven syleilyssä. Täysin kevät-/syysihmisenä iloitsen utuisista sadekeleistä ja siitä äänestä, joka syntyy kun sulanut lumi valuu vetenä katukaivoon. Vaunulenkki pienessä tihkusateessa on parasta ja lataa energiaani paremmin, kuin yksikään hyvin nukuttu yö. Sade puhdistaa mielen. Se on minulle samalla symbolista ja terapeuttista. Ja se raikas ilma sekä märän maan tuoksu!

Viikonloppu tuli juuri nyt täydelliseen saumaan. Kaikilla on takana pitkä, työntäyteinen viikko ja vauvallakin meneillään ”unikoulu”, joten tätä hetkellistä lepoa kaipaa meistä jokainen.

Viikonloppuna olisi tiedossa myös yhdet synttärijuhlat! 🥳

J-M