Pieni kurkistus ystävänpäivään

 Ystävänpäivän postauksen on tarkoitus olla kevyt ja huoleton, vaikka ystävänpäivä itsessään onkin hyvin monitasoinen juttu.

Ystävä kuvataan piirroksissa toisinaan henkilöksi, joka on kulkenut rinnalla vuodesta toiseen ja jonka kanssa on koettu yhdessä elämän ilot ja surut. 

Tosielämässä ystävä voi olla myös henkilö, jonka kohtaa joskus elämänsä aikana ja joka on matkassa mukana vain sen hetken tai jakson. Oli se sitten lyhyt tai pitkä.

Lähipiirini on hyvin suppea, sillä en kovin helposti päästä ihmisiä lähelleni, vaikka usein jätän tällaisen vaikutelman olemalla iloinen ja toisinaan myös melko avoin heti kättelyssä.

Viihdyn yksin, joskus liiankin hyvin. Minulle ystävät ovat henkilöitä siellä täällä, elämäni varrella.

Eräs läheisimmistä ystävistäni asuu tällä hetkellä ulkomailla. Olemme tunteneet todella kauan. Ainakin 20 vuotta. Kerran meillä oli kymmenisen vuoden ”tauko” vain olosuhteiden järjestämänä. Tauon jälkeen jatkoimme juttelua kuin aikaa olisi mennyt vain hetki.

Hain kaupasta kaikille pienet leivokset iltapäiväksi.

Lisäsin ripauksen väriä mustavalkoiseen Marimekko maailmani iltapäivän teehetkeen. Nämä punaisen sävyiset Unikko-astiat toimivat ystävänpäivän teemaan aika kivasti, eikö? Etenkin nämä pienet, kuin leivoksille tehdyt, lautaset ovat jotenkin herttaiset!

Rihkamahankinnat ystävänpäivän hengessä eivät minua kutsu ja lapsiakin yritän opettaa välttämään tähän koukkuun tarttumista. Ystävää voi muistaa muutenkin kuin tavaralla, joka todennäköisesti ei ole  edes kauaa käytössä.

Viikonloppuna tytöt kuiskivat huoneessaan ja puuhailivat jotain salaista. Arvelin, että tällä saattaisi olla jotain tekemistä tulevan ystävänpäivän kanssa. He olivat askarrelleet keskenään äidille söpöt ystävänpäiväkortit!

 En kestä! 🥰

Hyvää ystävänpäivää!

J-M