Täydellisyyden tasapaino

Elämä on todellista tasapainoilua. Asioiden ollessa epäsuhdassa, on lopputuloksena vain uupumista, väsymistä ja pahaa mieltä. Tasapainon kautta voimme luoda elämäämme sen mitä tarvitsemme voidaksemme hyvin. Tasapainon merkitys on siis suuri, oikeastaan se on valtava. Mutta huomaammeko sitä?


Riittävää lepoa ja toisaalta riittävää määrää aktiviteettia päivässä voi pitää selkärankana tasapainoisen elämän rakentumiselle.


Olen kärsinyt vuosia eriasteisesta unettomuudesta, joten moni oppimani asia peilaa omakohtaisen kokemukseen ja sen kautta löytyneisiin vastauksiin. Unesta ja unettomuudesta olen kirjoittanut tänne ennenkin. Teema on merkittävässä roolissa elämässäni tälläkin hetkellä pienten lasten unitottumuksia luodessani. Lasten kanssa erilaiset yöhön ja uneen vaikuttavat tekijät vaihtelevat tiuhaan. Toisinaan valvotaan sairastumisten, toisinaan painajaisten takia ja toisinaan tuetaan itsenäisesti nukkumaan opettelevaa pienokaista.


Yhtenä tärkeimmistä tekijöistä tasapainon metsästyksessä pidän paineettomuutta. Tarkoitan tällä, että mitä ikinä teetkin ja mihin tavoitteisiin haluatkin päästä, älä ota siitä liikaa painetta. Jos lepo ei juuri nyt (syystä tai toisesta) ole täysin toivomassasi tasapainossa, anna sen olla. Keskity johonkin muuhun osa-alueeseen ja paranna siellä tasapainon laatua. 


Perisyntejämme näinä aikoina on täydellisyyden tavoittelu. Halu olla paras. Ja älkää ymmärtäkö väärin, tässä ei ole mitään vikaa. On tärkeää voida tavoitella omaa parasta itseään. Teen tätä myös itse! Siksi uskoisin jotain siitä myös tietäväni. 

Voit olla paras versio itsestäsi myös paineetta.


Kun täydellisen suorituksen hakeminen ajaa ohi alkuperäisestä tarkoituksestaan, tasapainomme kärsii. Jos siis haemme täydellistä kahdeksan tunnin unta joka yö, mutta onnistumme nukkumaan vain kuusi, turhaudumme. Alamme stressaantua ja miettiä, missä mahtaa olla vika. 

Kuulostaako tutulta? 


Todellisuudessa vikaa ei välttämättä ole missään. Voi olla, että juuri sinä tuletkin toimeen pienemmillä unitunneilla tai voi olla mahdollista, että unisyklin muutos on liian nopea, eikä keho pysy muutostahdissa mukana. Tai sitten yksinkertaisesti riittävän unen tavoittelun jännittäminen (tietoisesti tai alitajuisesti) johtaa unensaamisen sijaan unettomuuteen. Älä siis huoli, unohda hetkeksi kaikki tähän liittyvä paine! Sen sijaan kiitä itseäsi aamulla hienosti nukutusta yöstä, vaikka se olisi sisältänyt valvomista keskellä yötä tai heräilyä läpi yön. Ole itsellesi armollisempi.


Toisinaan meidän pitäisi huomata kehomme signaalit paremmin. Kun voimme ymmärtää, että emme voi aina päättää edes siitä, miten oma kehomme toimii, voimme antaa itsellemme enemmän tilaa kuunnella omaa kehoamme ja sen äänettömiä viestejä.





Mustavalkoinenkin tasapainottuu pienin väripilkahduksin.



Omien uniongelmieni kanssa painineena, olen hakenut apua milloin mistäkin. Vasta ymmärtäessäni unettomuuden todellisen taustan, on unettomuusvyyhti kohdallani alkanut aueta. Syitä unettomuuteen voi olla monia, myös sellaisia, jotka eivät itsehoidossa parane, joten tarkoitukseni ei ole leikkiä lääkäriä, eikä minulla tietenkään ole vedenpitävää vastausta jokaisen unihaasteisiin. Tarkoitukseni on jakaa omia oivalluksiani, joiden avulla mahdollisesti joku saattaa saada tukea omaan kamppailuunsa huonojen yöunien kanssa.


Tasapaino levon ja aktiivisuuden välillä on siis merkittävässä roolissa kokonaisvaltaista tasapainoa rakennettaessa. Tämän ohella ravinto ja mielekäs tekeminen ovat vaakakupissa yhtä olennaisia. Ravinto rakentaa sen, mitä olemme. Olemmeko energisiä ja jaksavia vai olemmeko väsyneitä ja energiattomia. Ravinnossa on tärkeää löytää tasapaino sen sisällön osalta. Keho tarvitsee polttoainetta ja riittävästi oikeaa, hyvää ravintoa. En julista herkuttomuutta, sillä olen itse todellinen sokerihiiri. Uskon myös, että sopivassa suhteessa herkut lisäävät hyvinvointia mielihyvän muodossa sekä tätä kautta tasapainottavat elämäämme. Perinteinen ruokaympyrä toimii loistavasti. Kun kyseessä ei ole ammattiurheilija, perinteinen kotiruoka ravintosuositusten mukaan ajaa asiansa, eikä vaadi ihmeitä.


Ja sitten on se mielekäs tekeminen! Mitä se onkaan? Onko mielekästä painaa pitkiä tunteja töissä ja illalla kaatua sänkyyn täysin loppuun palaneena vai onko se hienosti hoidettu lyhyempi työpäivä, jonka päätteeksi teenkin jotain itselleni mielekästä ja tärkeää?


Myös tästä on omakohtaista kokemusta. Olen aikanaan kokenut oman työpanokseni niin tärkeäksi, että olen antanut työlle lähes koko terveyteni. Kannattaako? Ei, ei todellakaan. Tästä syystä olen töissä ollessani viime vuodet lähes julistanut tasapainon merkitystä terveydelle ja jaksamiselle. Olen rakentanut polkua tasapainoiselle työyhteisölle oman tiimini keskuudessa. Tämä polku on ollut hyvinkin kivikkoinen ja koin jopa huonoa omaatuntoa jäädessäni viime keväänä äitiyslomalle, kesken tämän muutosprosessin.


Kuten töissä, myös äitiydessä tasapainottelu voi olla haastavaa. Toisinaan hyvinkin haastavaa, sillä työpäivä ei pääty tietyllä kellonlyömällä, eikä tältä työpaikalta ihan noin vaan poistutakaan, edes lomille. Tasapainon määrittäminen tässä työssä on ihmiskohtaista. Toiset tarvitsevat enemmän fyysisiä irtiottoja, toisille pienemmät vapaahetket ajavat saman asian.


Oli mielekäs tekeminen lopulta sitten harrastamista, ystävien tapaamista tai vaikka vain hiljaisuudessa hengähtämistä, sen sijoittaminen arkeen on tärkeämpää kuin usein huomaammekaan. Arki kun tuppaa täyttämään vuorokauden jokaisen tunnin.


Paineetonta ja mukavaa alkanutta viikkoa sekä kiitos, kun jaksoit lukea. ☀️




J-M

Kommentit

Suositut tekstit