Ruuhkavuodet - Hikeä, kiukkua ja pyykkivuoria

Miten ihmeessä muiden kodit ovat AINA SIISTEJÄ?

Miten meillä ei ole siistiä edes… hmm… no suunnilleen… koskaan? Miten meillä on tänäänkin kaaos siellä, täällä ja tuolla? Ja taas pyykkikorit ovat täynnä pyykkiä, vaikka pyykkikone laulaa päivät pitkät, tiskiallas täynnä astioita, vaikka tiskikone oli vasta päällä, (toistamiseen), lattiat täynnä leluja, vaikka juuri keräsin ison laatikollisen tavaraa samasta paikasta. Pöydät täynnä ihan kaikkea mahdollista ja ainut paikka jossa ei ole mitään on keskimmäisen lapsemme SUKKALAATIKKO, sillä kaikki sukat ovat pengottuina laatikon viereen... 🫠

Ja sitten joku soittaa ovikelloa. Kuka ihme??? Eihän meillä kukaan käy… Ei hitsi. Naapuri. Pakko avata ovi. Ja ei muuta kuin: TERVETULOA vaan ihastelemaan KAAOSTA suoraan eteiseen! Kenkiä, pipoja, hanskoja, takkeja, vaunuja, pahvinkeräykseen menevä laatikollinen pahvia, taaperokärry kyydissään vaippapaketti, päivän postit kivasti yläkerran portaan reunalla ja vessan ovi oikein kutsuvasti auki! Oma mies siinä vielä roskikset kädessä tulossa samaan kasaan ihmettelemään. Siinä me kaikki nätisti sulassa sovussa sotkun keskellä katselemme toisiamme. ”Hei! Mitä kuuluu?” Ja vaivautunut hymy. Nimittäin minulla. Ja varmasti myös naapurilla. Mikä nolotus maksimus tämäkin!

Jos suunnitteilla on juhlat tai muu ennakkoon tiedossa oleva vierailu, siivous aloitetaan yleensä jo pari viikkoa ennen H-hetkeä, koska vuorokauden tunnit eivät kertakaikkiaan riitä edes alkusoittoon. Ja silti viimeisenä iltana painetaan hommia yömyöhään ja nukkumaan käydään niin väsyneinä, että hyvä jos sänkyyn osuu kaatuessaan vaakatasoon. 

Olen miettinyt, että miten, siis miten ihmeessä ihmiset hoitavat nämä hommat? Yhden lapsen kanssa ei aikanaan muka ehtinyt sitä ja tätä, toisen tultua se oli vielä vaikeampaan ja nyt kolmen kanssa ollaan varmaankin sitten tilanteessa mahdoton yhtälö. Ja silti joku, jolla on neljä tai viisi lasta hoitaa kaikki hommat siten, että koti kiiltää ja näyttää aina siistiltä! 

Toisinaan tekisi mieli tyhjentää koko asunnon sisältö pihalle ja kantaa tavarat yksitellen sisään. Ylimääräiset saisivat sitten jäädä kantamatta. Ja niitä aivan varmasti jäisi! Niistä voisi sitten viritellä vaikka pääsiäiskokon, jollei juhannukseen saakka jaksaisi odotella.

Kun keräilen leluja pois lattioilta, pöydiltä, tuolelta, sohvalta, sohvan alta… huomaan että samaan aikaan yksi lapsi kantaa niitä iloisesti lauleskellen toista kautta takaisin ja yleensä löytää vielä muutaman muunkin lelun jostain kaapista mukaan. Tuo kaapin sisältökin näemmä vain kaatui ulos kaapista.

Ja jälleen aamulla herään uuteen päivään puhtaalta pöydältä aloittaen: Tänään ehdin kerätä kaiken pois ennen kuin joku tuo ne takaisin ja varmasti pesukonekin ehtii pyöriä muutaman ylimääräisen kerran. Ehtii, ehtii. Ihan varmasti ehtii... Ehtiihän? 😱

Stressitöntä viikonloppua! 😄

J-M