Unikoulukuulumisia

 Kokemusta on nyt kolmen hyvin erilailla nukahtamaan oppineen lapsen osalta. Voin myöntää, että jokaisen unikoulun alkaessa olen ollut aina yhtä pihalla siitä, mitä tästä seuraa ja miten kaikki menee. Syy on melko yksinkertainen: Jokaisen vauvan ollessa omanlaisensa persoonan alku, unen opettelukin on erillaista. Toisten on helpompi omaksua uudet tavat, kun taas toisten luonne laittaa kapuloita rattaisiin pidemmän aikaa. Kaikki omani ovat kuitenkin lopulta oppineet nukkumaan.

Pienimmän kanssa jo unikouluajatus oli lähtökohdiltaan hyvin erilainen kahteen isompaan verrattuna. En halunnut kiirehtiä tämän kanssa, sillä nautin pienestä kääröstä tuhisemassa kainalossani, eikä yöimetykset aiheuttaneet kohtuutonta väsymystaakkaa itselleni.

Käytäntö toikin eteeni isoimmat haasteet, sillä tämän veijarin oppiessa yhtä ja toista, hän myös oppi liikkumaan sängyssä. Eräänä aamuna herätessäni ja havahtuessani siihen, että vauva istuu pääni yläpuolella sängyssä tajusin, että edessä on vääjämätön siirtymä pinnasänkyyn. Riski sille, että pieni keksisi myös kammeta itsensä sängystä jonnekin muualle oli olemassa. 

Niinpä purkasin sivuvaunun ja kiikutin tilalle perinteisen pinnasängyn. 

Aloitimme unikoulun hyvin kevyesti. Tärkeimpänä tekijänä varmasti se, että unikoulun pitäjä on isä eikä äiti. Äiti kun ei vain ole tähän touhuun paras vaihtoehto maidontuoksuineen. Muutenkin vauva osoittaa mieltään äidille helpommin, tietäessään että maitokuljetus on läsnä. Isän kanssa maitoa ei heru vaikka kiukkuaisi kuinka. 

Ensin jätimme yösyötöt pois alkuyöstä ja klo 02-04 vaihdoimme vuoroa. Muutamassa päivässä vauva oppi siihen, että nukahtaa voi myös ilman tottumaansa tissitainnutusta. Parin viikon jälkeen jätimme pois myös loput yöimetykset ja jälleen vain paria vuorokautta myöhemmin vauva nukkui heräämättä klo 20-05.

Viideltä alkoi todella kova huuto, jokainen aamu. Tässä kohtaa vauva selvästi ymmärsi nukkuneensa läpi yön ilman tissiä ja koki, että nyt oli sen aika. Isä kuitenkin sitkeästi nukutti vauvan uudestaan ja uudestaan, saaden aamuheräämisen venytettyä päivä päivältä eteenpäin. Lopulta vauvan heräämisaika on muodostunut klo 06-07 välille. Tämä on vauvoille luonnollinen heräämisaika. Yöni pitkästä aikaa hyvin nukkuneena, olenkin iloisesti herännyt ottamaan tämän pienen pakettini aamuisin vastaan.

Koko unikoulun ajan nukuin itse tyttöjen huoneen lattialla patjalla. Tarpeeksi kaukana vauvasta. Väsymystaakasta kertoo varmasti se, että nukahdin välittömästi, kun siellä pääni laskin ensimmäisen kerran tyynylle. Kello oli 20.30. 😅

Vauva on nyt siis 10 kuukautta ja nukkuu täydet yöt. Mutta takapakkiakin on tullut. Eräänä yönä vauva heräsi huutamaan toistuvasti, useamman kerran. Jokaisen takapakin kohdalla on pitänyt miettiä syitä tälle. Huomasimme, että aamulla on hyvä odottaa ihan reilusti heräämisen jälkeen ennen ensimmäistä maitotarjoilua, jolloin vauva ei enää yhdistä maitoa yöhön, eikä uni häiriinny vauvan odottaessa tarjoilujaan. Niinpä keittelin vauvan kanssa rauhassa puurot valmiiksi ja hoidin aamutoimet ennen tätä. Ja melko pian vauvakin tajusi, että tarjoilu kyllä tulee, mutta ajallaan. Tämän jälkeen yöt rauhottuivat selkeästi. Toisinaan nukutaan läpi yön heräämättä, toisinaan tulee joku nopea herääminen ja lähes yhtä nopea uudelleen nukahtaminen. Mutta kaikkineen yöt ovat siis rauhallisia ja jokainen saa nukkua riittävästi.

Unikoulun onnistumisen kannalta on tärkeää, että vauva syö riittävästi kiinteää ruokaa päivän aikana. Tällöin hän ei herää yöllä ainakaan huutamaan nälkäänsä.

Toinen onnistumisen kannalta tärkeä pointti on päivärytmin säännöllisyys. Tämä helpottaa vauvaa oppimaan eron yön ja päivän välillä, sekä tuntemaan olonsa turvalliseksi säännöllisten ja ennalta arvattavien tapahtumien myötä. Myös huonosti nukutut päiväunet voivat kostautua huonona yönä, jolloin yliväsymys vain pahentaa tilannetta.

Kolmen lapsen kanssa arjen pyöritys on oltava hyvin rutiinipitoista, joten jokainen muutos vaikuttaa myös muihin kuvioihin. Merkittävin asia meillä liittyi iltojen rauhoittamiseen, sillä tyttöjen meno on ollut iltaisin aika villiä. Sovimme yhdessä, että klo 18 eteenpäin kotonamme alkaa rauhoittuminen iltaan ja siitä eteenpäin leikitään vain rauhallisia leikkejä.

Tässä esimerkki vuorokaudestamme:

Klo 6.30-7 herätys

Klo 7-8 aamupuuro

Klo 9.30-10.30 ulkoilua (päiväunet 1)

Klo 11-11.30 lounas

Klo 13.30-15 ulkoilua (päiväunet 2)

Klo 15 välipala

Klo 17 päivällinen 

Klo 19 iltapuuro ja iltatoimet

Klo 19.30-20 unille

Päiväunissa on hieman vaihtelua. Joskus vauva nukkuu tunnin, joskus 1,5 tuntia. 

Imetyskertoja tulee päivään niin monta kuin vauva tarvitsee. Hän on melko hyvin oppinut rytmin ja pyytää maitoa pääasiassa ruokailujen päätteeksi.

Tässä iässä pieniä vaivaa myös eroahdistus, joten riittävä läheisyys päivän aikana parantaa mahdollisuutta helpompaan yöhön. Meillä tämä korostui imeryskertojen lisääntymisenä päiväsaikaan.

J-M