Asenneongelmia ja asennetta

 Kokeillaanpa tällaista ajatusleikkiä viikon alkuun: Jos saisit päättää vain yhden sanan, jolla kuvaisit itseäsi, eikö se olisikin todella vaikeaa? Kolmella sanalla se olisi jo huomattavasti helpompaa, mutta vain yksi sana. Sana itsessään saisi olla mitä vain (tunnetila, väri, eläin… ihan mitä vain keksit), mutta vain se yksi ainut sana. 

Kaikilla meillä on monta puolta, monta tunnetilaa ja monta elämänvaihetta, eikä mikään yksittäinen tila kuvaa ihmistä itseään kokonaisvaltaisesti. Olen joko äärimmäisen sosiaalinen ilopilleri tai totaalisen introvertti yksinäinen susi. Ja sitten olen kaikkea siltä väliltä. Ne tuhannet sävyt mustan ja valkoisen välillä. 

Se yksi sana, jolla itseäni voisin kuvata on nauru. Jos jättäisin tämän nyt antamani ohjeen mukaan tähän, yhteen sanaan, postaus voisi olla jokseenkin tylsä. Tehdäkseni tämän edes hitusen mielekkäämmäksi, jatkan hieman. 

Valitsin siis sanan nauru. En naura aina, en todellakaan. Joskus ei naurata mikään koko päivänä tai vaikkapa viikkona. Joskus taas naurattaa kaikki. Se, miksi valitsin sanan nauru, liittyy asenteeseen. Kyllä, nauran myös paljon. Siis PALJON! Tämä kuva minusta usein jää monille, jotka eivät tunne minua syvemmin. Nauru on minulle lisäksi asenne. Nauru helpottaa, pelastaa, parantaa ja nostaa ylös. Moniin asioihin ja tapahtumiin voi olla vaikeaa, jopa mahdotonta vaikuttaa, mutta siihen voi, miten elämää katsoo.

Elämä potkii joskus päähän. Toisia enemmän, toisia vähemmän, mutta kaikkia takuuvarmasti joskus. Tulevaisuus, maailma tai vaikkapa terveyteen liittyvät seikat ahdistavat varmasti silloin tällöin. Silti elämän ei tarvitse valua masennuksena sormien välistä. Eikä tämä tarkoita etteikö maailmantuskasta kärsisi ja kokisi joskus pelkoa, kiukkua, turhautumista, surua... you name it. Ei, nämä asiat eivät sulje tosiaan pois.

Olen tässä vajavaisen elämäni aikana oppinut, että stressiä ja huolta riittää, jos niiden antaa tulla luokse. Niiden kanssa voi kuitenkin oppia elämään, jättämällä ne toisinaan oven taakse odottamaan. Tällöin mielikin saa kaipaamansa levon ja elämä värinsä. Toisinaan on hyvä nauraa. Antaa palaa oikein kunnolla! Sen jälkeen olo on puhdas. Jotain painavaa on tipahtanut harteilta. Tällainen jopa naiivilta haiskahtava tapa saattaakin olla todellinen avain onneen. 

Kokeilu omalla vastuulla!

J-M