Elä hetkessä, osaatko?

Törmäsin jokunen vuosi sitten japanilaiseen Ichigo ichie -ajattelutapaan tutkiessani stressittömän elämän salaisuutta. Lauseen merkitys: ”Yksi hetki, yksi mahdollisuus” kertoo oikeastaan kaiken olennaisen. Niin paljon kuin meistä jokainen haluaakin tehdä ja saavuttaa ja niin paljon kuin tällä hetkellä ohitamme hetkiä, tämä ajattelutapa kiinnittää jalat takaisin maanpintaan. Miten siis elää hetkessä?

Stressi kehittyy ja kasvaa kiireestä. Siitä, että seuraava hetki tulee saavuttaa jo ennen kuin edellinen ehtii edes alkaa. Vaikka meno lasten kanssa on alituista aikataulua ja vauhtia, heidän kanssaan on helppo päästä myös hetkeen kiinni, jos haluaa. Pieni lapsi ei murehdi tulevaa tai sure mennyttä. Hän elää juuri sitä hetkeä. Äitinä, tuhat rautaa tulessa, hetket leikkipuistossa saattavat vilahtaa ohi pää täynnä ajatuksia, muistettavaa ja hoidettavaa. Toisinaan tästä pystyy irtautumaan ja olemaan vain tässä ja nyt, hetkessä. Se on aika hieno tunne! Sen saavuttaminen tosin vaatii yllättävän paljon, vaikka se onkin meillä jokaisella käsinkosketeltavissa ihan joka ikinen hetki. Irtautuminen vaatii kaikkien aistien herättelyä juuri siihen hetkeen, jossa silloin olemme. Kuulemmeko lehtien havinan ja tuulen henkäyksen, haistammeko multaisen maan ja sateisen metsän, näemmekö muurahaisen kantavan selässään pientä oksaa tai vesipisaran valuvan lehdellä? Ja ennen kaikkea, pystymmekö hetkeksi irroittamaan ajatukset kaikesta muusta?

Ja stressi, usko tai älä, on minulle jotain turhankin tuttua! Olen paininut sen kanssa oikeastaan aina. Se miksi nostin tämän esiin, liittyy juuri tähän hetkessä elämiseen, stressistä irrottautumiseen. Ihminen on jännä kokonaisuus. Meillä on aivot, jotka ajatuksineen voivat tehdä meille niin hyvää kuin huonoakin. Ne voivat johdatella meitä täysin väärään suuntaan, jos eksymme ajattelumme poluilla. Toisaalta sama kapistus voi luoda sellaisia hienouksia, että välillä on vaikeaa edes käsittää. Ja siitä olemme vastuussa me itse. Mihin ohjaamme itseämme, mitä haluamme olla ja millaisen elämän ympärillemme luoda. Aivot ovat vahvassa yhteydessä suolistoomme, toisiin aivoihimme, kuten sanotaan. Jos tämä balanssi kärsii, voimme huonosti. Suolisto vaikuttaa aivoihin ja aivot suolistoon. Tämän ymmärtäminen on aikamoinen alue, vaikka kyse on lopulta hyvinkin yksinkertaisista asioista: Elä hetkessä, ajattele positiivisesti, syö terveellisesti ja liiku. Näin helppoa! Miksi sitten kerta toisensa jälkeen päädymme stressaamaan ja kärsimään niin henkisesti kuin fyysisestikin? Siinäpä vasta pulma, totesi jo Shakespearen Hamletkin aikanaan.

Haastan jokaisen lukijan irrottautumaan lyhyeen hetkeen. Vain minuutti tai pari. Hiljennä ympäristö. Siirry luontoon, jos mahdollista (tai tee harjoitus lenkillä, kauppareissulla, autossa tai vaikka toimistossa). Sulje silmät ja kuuntele. Mitä kuulet? Rentouta hartiat. Tyhjennä ajatukset. Hengitä syvään. Sisään ja ulos. Sisään ja ulos. Keskity hengitykseen. Voit myös laskea. Sisäänhengityksellä neljään ja uloshengityksellä kuuteen. Jatka tätä hetki.

Hienoa!

Stressitöntä päivää Sinulle! 🙏

J-M